Profeetta Soeib
Ja Midianin kansan luo (lähetimme Me) heidän veljensä Soeibin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta Jumalaa kuin Hän; luoksenne on jo tullut selvä todistus Herraltanne. Antakaa siis täysi mitta ja täysi paino, älkää anastako ihmisiltä heidän tavaroitaan älkääkä aikaansaako maan päällä mitään turmiollista kaiken tultua järjestetyksi. Tämä on teille edullisinta, jos uskotte.
Älkääkä väijykö kaikilla mahdollisilla teillä, uhaten ja kääntäen pois Jumalan tieltä niitä, jotka uskovat Häneen, älkääkä pyrkikö sitä tekemään mutkaiseksi! Ja muistakaa, että ollessanne vähälukuisia Hän enensi teidän joukkonne, ja katsokaa, minkä lopun saivat väärintekijät.
Jos toiset teistä uskovat siihen sanomaan, jota tuomaan minut lähetettiin, ja toiset eivät usko, niin odottakaa kärsivällisesti, kunnes Jumala ratkaisee asianne; sillä Hän on paras tuomari.»
Ylpeiden johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Me ajamme totisesti pois kaupungistamme sekä sinut Soeib että ne, jotka sinun tavallasi uskovat, tai sitten palaatte meidän uskontoomme.» Hän sanoi: »Siihenkö, joka on meille vastenmielinen?»
Sepittäisimmehän siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidän uskontoonne Jumalan pelastettua meidät siitä. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo. Herramme hallitsee kaiken olevaisen tiedollaan; Jumalaan me luotamme. Herramme, ratkaise totuudessasi (kiista) meidän ja kansamme välillä, Sinä olet paras ratkaisija.»
Ja uskottomien johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Totisesti, jos seuraatte Soeibia, olette kadotuksen omia.»
Silloin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina olinpaikoissaan.
Ikäänkuin niitä, jotka väittivät Soeihia valehtelijaksi, ei koskaan olisi ollutkaan; ne, jotka pitivät Soeibia valehtelijana, perivät häviön.
Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olenhan saattanut teille Herrani sanoman ja neuvonut teitä hyvään; miksi kantaisin murhetta epäuskoisten ihmisten takia?»
(Koraani 7:85-93) Madyanin ihmiset olivat arabeja, jotka asuivat maassa nimeltä Ma'an, joka on nykyisin osa Syyriaa (Greater Syria). He olivat ahneita ihmsiiä, jotka eivät uskoneet Allahiin ja elivät syntistä elämää. He mittasivat lyhyellä mitalla, ylistivät tavaroitaan arvokkaammiksi kuin ne olivat ja piilottivat niiden viat. He valehtelivat asiakkailleen, kusettivat heitä.
Allah lähetti heille profeettansa Soeibin (rauha hänelle) monien ihmeiden kanssa. Soeib saarnasi heille, anoi heitä pohtimaan Allahin suosiota ja varoitti heitä heidän pahojen tapojensa seurauksista, mutta he vain pilkkasivat häntä. Soeib pysyi rauhallisena muistuttaessaan heitä, että kuului heidän sukuunsa, eikä tehnyt henkilökohtaisesta hyödystä sitä, mitä teki.
He varastivat Soeibin (rauha hänelle) ja hänen seuraajiensa omaisuuden ja ajoivat heidät ulos kaupungista. Lähettiläs kääntyi Herransa puoleen pyytäen apua ja hänen pyyntönsä vastattiin. Allah lähetti alas polttavan kuumuuden ja he kärsivät kauheasti. Nähdessään pilvien kerääntyvän taivaalle he luulivat, että se toisi viileyden ja alkaisi sataa ja he kiiruhtivat ulos siinä toivoissa, että saisivat nauttia sateesta. Sen sijaan taivaalta paiskautui salamoita ja tulta. He kuulivat yläpuoleltaan salamaniskuja, jotka saivat maan heidän jalkojen allaan tärisemään. Pahantekijät tuhoutuivat tässä kauhun tilassa.
Allah Kaikkivaltias sanoi:
Myös metsien heimo piti lähettiläitä valehtelijoina.
Shuaih puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa?
Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja.
Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua.
En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa, palkkani on yksin maailmojen valtiaan huomassa.
Antakaa täysi mitta, ettette kuuluisi vajavasti mittaaviin.
Punnitkaa myös oikealla puntarilla.
Älkää anastako vääryydellä ihmisten varoja älkääkä levittäkö turmelusta maassa väärillä teoillanne.
Pelätkää Häntä, joka loi teidät ja entisetkin kansat.»
He vastasivat: »Sinä olet itse lumouksen vallassa. Olethan vain meidän kaltaisemme ihminen, ja tiedämme sinun tosiaankin valehtelevan. Anna vaikka taivaan lohkon pudota päällemme, jos olet tosissasi.»
Hän lausui: »Herra tietää, mitä te teette.»
Niin he kielsivät hänet, ja tuomiopäivän rangaistus lankesi heidän päällensä. Se oli todella kauhunpäivän tuomio.
Totisesti, tässä on merkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.
Katso, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
(26:176-191)
(c) Ibn Kathir: Stories of Prophets