Profeetta Hud

'Adin ihmiset elivät monia vuosia tuulenpieksämillä vuorilla Jemenin ja Omanin välisellä alueella. He olivat fyysisesti vahvoja ja heidät tunnettiin ammattitaidostaan erityisesti korkeiden rakennusten ja niiden tornien rakentamisessa. Kaikista kansoista 'Adin kansalla oli eniten valtaa ja rikkauksia, mikä valitettavasti teki heidät röyhkeiksi ja leuhkiksi. Poliittinen valta oli epäoikeudenmukaisilla johtajilla, joita vastaan kukaan ei rohjennut asettua.

He eivät olleet tietämättömiä Allahista, eivätkä kieltäytyneet palvomasta Häntä. He vain kieltäytyivät palvomasta yksin Häntä. He palvoivat Hänen rinnallaan muita jumalia ja idoleita. Tätä syntiä Allah ei anna anteeksi.
Allah halusi johdattaa ja kurittaa näitä ihmisiä, joten Hän lähetti profeetan heidän keskuuteensa. Tämä profeetta oli Hud (rauha hänelle), ylevä mies, joka otti vastaan profeetan tehtävän ja oli pestissään hyvin tuloksellinen ja kärsivällinen.

Ibn Jarir raportoi, että hän oli Hud ibn Shalikh ibn Arfakhshand ibn Sam ibn Noah (rauha hänelle).
Hän raportoi myös, että Profeetta Hud (rauha hänelle) oli heimosta nimeltä 'Ad ibn 'Us ibn Sam ibn Noah. He olivat arabeja, jotka asuivat al-Ahqafissa, Jemenissä, Omanin ja Hadramawt, maassa nimeltä Ashar Heidän laaksonsa nimi oli Mughith.

Jotkut traditiot väittävät, että Hud (rauha hänelle) oli ensimmäinen ihminen, joka puhui arabiaa, kun taas jotkut väittävät, että se oli Adam ja jotkut, että se oli Noa.
Hud (rauha hänelle) tuomitsi idolien palvonnan ja moitti kansaansa: "Kansani, mitä te hyödytte näistä kivistä, jotka teitte omin käsinne ja joita palvotte? Tosiasiassa se loukkaus älylle. On vain palvonnanarvoinen Yksi Jumaluus ja se on Allah. Palvokaa Häntä ja yksin Häntä, se on pakollista teille."
"Hän loi teidät, Hän ruokkii teitä ja Hän on Ainoa, joka aiheuttaa teidän kuolemanne. Hän antoi teille mahtavat ruumiinrakenteet ja siunasi teitä monin tavoin. Joten uskokaa Häneen ja älkää olko sokeita Hänen palveluksilleen, tai sama kohtalo, joka tuhosi Noan kansan, kohtaa teidät."
Tällä järkeilyllä Hud toivoi valavansa uskoa heihin, mutta he kieltäytyivät hyväksymäst hänen viestiiään. Hänen kansansa kysyi häneltä: "Himoitsetko pääseväsi meidän herraksemme tällä kutsumisellasi? Minkä palkan haluat?"
Hud yritti saada heidät ymmärtämän, että hän saisi palkkansa Allahilta; hän ei vaatinut heiltä mitään, paitsi että he antaisivat totuuden valon koskettaa mieltään ja sydämiään.

Allah Kaikkivaltias sanoo: Aadin heimon luokse Me lähetimme heidän veljensä Huudin. Tämä sanoi: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa, teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän; te elätte harhakuvitelmissanne.
Oi kansani! En pyydä siitä teiltä mitään palkkaa; minun palkkani on Jumalan asia, joka on minut luonut. Ettekö jo ymmärrä?
Oi kansani! Pyytäkää anteeksiantoa Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa. Hän antaa taivaan lähettää teille runsaan sateen ja Hän antaa teille uutta voimaa entisen lisäksi. Älkää enää kääntykö syntiä tekemään.»
He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa.

Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle.
Jättäkää Jumala eroon; saattakaa sitten suunnitelmanne minua vastaan päätökseen viivyttelemättä.

Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä.
Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.»
(Koraani 11:50-57)

Hud yritti puhua heille ja selittää heille Allahin siunauksia: kuinka Allah Kaikkivaltias on tehnyt heistä Noan seuraajia, kuinka Hän on antanut heille valtaa ja voimaa, ja kuinka Hän lähettä heille sateen, joka elvyttää maan.
Hudin kansa katsoi itseään, että he olivat vahvimpia maailmassa, joten he ylpistyivät ja kävivät jääräpäisiksi.
He riitelivät paljon Hudin kanssa. He kysyivät: "Oi, Hud! Sanotko, että kun me myöhemmin kuolemme ja muutumme pölyksi, palaisimme ja ylösnousisimme?"
Hän vastasi: "Kyllä, tulette takaisin Tuomiopäivänä ja jokaiselta teistä kysytään, mitä teitte."
Ihmiset puhkesivat nauruun tämän kuultuaan.
"Kuinka outoja Hudin väitteet ovat!" epäuskovat mutisivat keskenään.

He uskoivat, että kun ihminen kuolee, hänen ruumiinsa mätänee ja muuttuu pölyksi, jonka tuuli vie mukanaan. Miten se voisi enää palata alkuperäiseen muotonsa? Ja mikä merkitys Tuomiopäivällä sitten on? Miksi kuollut palaisi eloon?

Kaikki nämä kysymykset Hud vastaanotti kärsivällisesti. Sitten hän kertoi kansalleen Tuomiopäivästä. Hän selitti uskon Tuomiopäivän olevan olennaista Allahin oikeuden kannalta, opettaen samat asiat, jotka kaikki profeetat olivat ennen häntä opettaneet.
Hud selitti heille, että oikeudenmukaisuus vaatii Tuomiopäivää, koska hyvä ei aina voita elämässä.
Joskus paha voittaa hyvän. Eikö sellaisista rikoksista tulisi rangaistusta? Jos oletamme, ettei Tuomiopäivää ole, silloin suuri epäoikeudenmukaisuus hallitsisi, mutta Allah on kieltänyt epäoikeudenmukaisuuden seuraavan Hänestä tai Hänen luomuksiaan. Näin ollen Tuomiopäivän olemassaolo, päivä, jona tekomme punnitaan ja niistä palkitaan tai rangaistaan, paljastaa Allahin oikeudenmukaisuuden. Hud puhui heille kaikista näistä asioista. He kuuntelivat, mutta eivät uskoneet häneen. Allah kertoo näiden ihmisten asenteen Tuomiopäivää kohtaan:

Mutta päämiehet hänen kansansa keskuudessa, jotka olivat epäuskoisia ja kielsivät tulevan elämän ja joille olimme antanut hyvinvointia tässä maailmassa, lausuivat: »Hän on vain kuolevainen kuten tekin, hän syö mitä tekin syötte ja juo mitä te juotte.
Jos tottelette kaltaistanne ihmistä, menette totisesti turmioon.

Lupaako hän teille, että kun olette kuolleet; ja muuttuneet tomuksi ja luiksi, niin teidät herätetään jälleen eloon?
Se on mahdotonta, aivan mahdotonta, mitä teille on luvattu.

On olemassa ainoastaan tämän maailman elämä, me kuolemme ja me elämme, eikä meitä herätetä kuolleista.
Hän on vain ihminen, joka on sepittänyt valhetta Jumalaa vastaan, emmekä ota häntä uskoaksemme.»
(Koraani 23:33-38)

Hudin kansan johtajat kysyivät: "Eikö ole outoa, että Allah valitsee meistä yhden, jolle paljastaa viestinsä?"
Hud vastasi: "Mitä outoa siinä on? Allah haluaa johdattaa teitä oikealle polulle elämässä, joten Hän lähetti minut varoittamaan teitä. Noan vedenpaisumus ja hänen tarinansa eivät ole kaukana teistä, joten älkää unohtako, mitä tapahtui. Kaikki epäuskovat tuhoutuivat, riippumatta siitä, miten vahvoja he olivat."
"Kuka meidät tuhoaa, Hud?" johtajat kysyivät.
"Allah", vastasi Hud.
Epäuskovat hänen kansansa keskuudessa vastasivat: "Meidän jumalamme pelastavat meidät."
Hud selvensi heille, että heidän palvomansa jumalat olivat syy heidän turmioonsa, että Allah yksin pelastaa ihmiset, ja ettei mikään muu mahti maailmassa voi ketään hyödyttää tai vahingoittaa. Konflikti Hudin ja hänen kansansa keskuudessa jatkui. Vuodet kuluivat ja kävivät ylpeämmiksi jauppiniskaisemmiksi ja yhä tyrannisimmiksi ja uhmakkaammiksi Profeetansa viestille.

Lisksi he alkoivat syyttä, että Hud (rauha hänelle) oli hullu sekopää. Yhtenä päivän he sanoivat: "Me ymmrrämme nyt, että hulluutesi salaisuus on, että loukkasit jumaliamme ja ne vahingoittivat sinua; sen takia sinusta tuli mielenvikainen."

Allah Kaikkivaltias toistaa heidän sanansa Koraanissa:
He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa.
Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle.
(Koraani 11:53-54)

Hänellä ei ollut muuta keinoa kuin kääntyä yksin Allahin puoleen, ei muuta vaihtoehtoa kuin uhkavaatimus. Hän julisti heille sanoutuvansa irti heidän epäjumalistaan, tekivätpä he mitä hyvänsä, ja sanoi:
Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä. Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.»
(Koraani 11:54-57)

Hud kielsi heidät ja heidän jumalansa ja vahvisti luottamuksensa Allahiin, joka loi hänet. Hud ymmärsi, että hänen kansansa uskottomia kohtaisi rangaistus. Se on yksi elämän laeista. Allah rankaisee epäuskovia, riippumatta siitä, miten rikkaita, tyranneja tai suuria he ovat. Hud ja hänen kansansa odottivat Allahin lupausta. Kuivuus levisi maahan, sillä taivas ei enää lähettänyt sadettaan. Aurinko porotti hiekkamaita, näyttäen tulikiekolta, joka oli asetettu ihmisten päiden yläpuolelle.
Hudin ihmiset kiirehtivät kysymään häneltä: "Mikä tämä kuivuus on, Hud?"
Hud vastasi: "Allah on vihainen teille. Jos uskotte häneen, Hän hyväksyy teidät ja alkaa satamaan ja teistä tulee vahvempia kuin olette."
He pilkkasivat häntä ja kävivät vielä uppiniskaisimmeksi ja sarkastisemmiksi epäuskossaan. Kuivuus pahentui, puut muuttuivat keltaisiksi ja kasvit kuolivat.
Tuli päivä, jona he näkivät taivaan olevan täynnä pilviä. Hudin ihmiset olivat iloisia, kun he tulivat ulos teltoistaan itkien.

"Pilvi, joka antaa meille sateen!"
Sää muuttui äkkiä polttavan kuivasta ja kuumasta pistävän kylmään, joka vapisutti kaikkea: puita, kasveja, telttoja, miehiä ja naisia. Tuuli kasvoi päivä päivän ja yö yön jälkeen.
Hudin ihmiset alkoivat muuttaa. He juoksivat teltoilleen piiloon, mutta sitten myrsky tuuli kävi vahvemmaksi, repien heidän telttansa irti maasta. He piiloutuivat vaatekertojen alle, mutta tuuli kävi voimakkaammaksi ja ankarammaksi ja puhalsi vaatteet pois. Se viilisi heidän vaatteitaan ja ihoaan. Se lävisti kehon aukot ja tuhosi heidät. Se ehti tuskin koskettaa mitään, ennen kuin se oli jo tuhonnut tai tappanut kohteensa, sen sydän himoitsi hajottamaan ja tuhoamaan. Myrsky raivosi 8 päivää ja 7 yötä.