Orjuus
"Totelkaa seuraajaani, vaikka hän olisi abessinialainen orja."
- Profeetta Muhammad (rh)
Koraanissa ja perimätiedossa puhutaan orjuudesta. Ja vaikka niissä puhutaan paljon orjien vapauttamisesta, orjuutta ei kuitenkaan missään suoraan, yksiselitteisesti kumota ja kielletä. Tämä ymmärrettävästi hämmentää ihmisiä: onko orjuus sallittua vai kiellettyä? Onko muslimin nykypäivänä sallittua ottaa orjat ja tekivätkö entisajan ihmiset väärin pitäessään orjia? Millaisia oikeuksia islam suo orjille?
Islam ei koskaan antanut lupaa orjuudelle; sitä oli jo olemassa. Islam toi säädöksiä ja sääntöjä, jotta orjuus saataisiin lopetettua. Islam aika lailla sekoitti koko "orjuus" käsitettä, koska islamin mukaan orja pitää pukea vaatteisiin, josta tämä pitää, antaa ruokaa, josta tämä pitää.
Miksi islam ei kuitenkaan kumonnut suoraan orjuutta, kun Profeetta (rh) kuitenkin niin paljon orjien vapauttamisesta puhui? Koska yhteiskunta, jossa Profeetta (rh) oli rakentunut orjuudelle - se rakennettu niin, että orjuus kuului siihen kiinteästi. Yhteiskuntarakenteita ei lopeteta silmänräpäyksessä, vaan muuttamalla ihmisten asenteita orjuutta kohtaan, säätelemällä orjuutta, rajoittamalla sitä - jotta tilanne asteittain kehittyisi sellaiseksi, ettei islam enää sallinnut ottaa orjaa.
Mitä jos Suomen hallitus päättäisi kieltää rahan käytön ja vaihtaa valuutaksi oravannahat? Olisimmeko me kaikki käyttämässä oravannahkaa huomenna kello 15? Luultavasti uskomme kaikki, että emme. Suomen hallituksen pitäisi ensin aloittaa massiivinen propaganda rahan pahuudesta ja oravannahkojen ylivoimaisuudesta, säätää hiljalleen rahankäyttöä vaikeuttavia lakeja, helpottaa oravannahkojen saatavuutta ja sittenkin vaatisi aikaa ennen kuin rahavaluutta saataisiin kitkettyä lopullisesti pois ja oravannahkat voittaisivat.
On myös huomattava, että Profeetan (rh) aikaan ja muualla maailmassa vielä pitkään sen jälkeen, ajatus orjuuden lopettamisesta kuulosti yhtä typerältä kuin monista nykysuomalaisista kuulostaisi rahasta luopuminen ja sen korvaaminen oravannahkoilla.
Kun Profeetta Muhammad (rh) tuumi, että moskeijassa pitäisi ottaa käytännöksi lausua rukouskutsua, hän antoi tämän ainutlaatuisen kunniakkaan ja tärkeän tehtävän muslimien vapauttamalla orjalle nimeltä Bilal.
Yhdysvaltojen Korkein Oikeus julisti 1857, ettei orja nimeltä Dred Scott voinut haastaa isäntäänsä oikeuteen saadakseen vapautta, koska hän ei ollut henkilö, vaan omaisuutta.
Annemarie Schimmel sanoo kirjassaan Islam: An Introduction (s. 67):
“Koraani ei kumonnut orjuutta, mutta uskovia jatkuvasti varoitellaan kohtelemaan hyvin orjiaan.
Jos orja sairastui, hänen peräänsä täytyy katsoa ja häntä hoitaa hyvin. Orjan vapauttaminen on hyvin ansiokasta; orja saattoi lunastaa itsensä vapaaksi maksamalla rahaa, jota on ansainnut johtamalla omaa yritystä.
Vain orjien lapsista ja ei-muslimi sotavangeista voi tulla orjia, ei koskaan vapaaksi syntyneestä muslimista; näin ollen orjuus on teoriassa tuhottu islamin leviämisen myötä.
Koko islamin historia osoittaa, että orjat saattoivat täyttää minkä tahansa viran ja monista entisistä sotaorjista - usein keski-Aasian turkkilaisista värvätyistä - tuli sotapäälliköitä ja usein jopa johtajia eteläisessä Iranissa, Intiassa (Delhin orjadynastia) ja keskiaikaisessa Egyptissä (malmukit). Myös eunukit palvelivat tärkeissä rooleissa, eivät vain naisten asuintilojen vartijoina, vaan myös korkeissa hallinto- ja sotaviroissa.”
Roger Du Pasquier kuvailee kirjassaan Unveiling Islam (s. 104-107):
“Tähän kysymykseen vastattaessa olisi huomattava, että islam on sallinut orjuuden, muttei ole koskaan arvostanut sitä ja että kaikki sen opetukset ja säädökset tässä asiassa johtivat lyhyellä tähtäimellä sen lieventymiseen niin paljon kuin mahdollista ja pitkällä tähtäimellä sen edistysmieliseen nujertamiseen. Olisi ollut mahdotonta poistaa se maailmasta, jossa sitä harjoitettiin yleisesti kaikissa maissa, jotka ympäröivät uutta muslimi-imperiumia ja jossa ajatus orjuuden kyseenalaistamisesta ei ollut juolahtanut kenenkään mieleen.
Muslimeilla oli käytäntönä orjuuttaa sotavankeja. Takaamalla heille inhimillisen kohtelun ja lukuisat mahdollisuudet sitten vapauttaa itsensä, se varmisti, että suuret määrät taistelijoita vastapuolen armeijoista menivät mieluummin muslimien orjiksi kuin kuolivat taistelukentillä.
Pitäisi korostaa erittäin selvästi, että orjuus, jota aikoinaan harjoitettiin muslimimaailmassa, ei ole verrattavissa siihen, missä muodossa sitä harjoitettiin - esimerkiksi - Rooman imperiumissa.
Islamilainen lainsäädäntö pakotti orjan omistajat tarkkoihin määräyksiin, joista ensimmäinen oli orjan oikeus elämään, hadithin mukaan: 'Jokainen, joka tappaa orjansa, me tapamme hänet.' Sen seurauksena orjan murhasta rangaistiin kuin vapaan ihmisen murhasta. On monia muita haditheja, jotka määrittelevät islamin todellisen suhtautumisen asiaan. Profeetta sanoi: 'Orjanne ovat veljiänne; näin ollen, jos teistä jollakulla on veli, joka on riippuvainen hänestä, hänen tulee ruokkia ja pukea tämä kuten ruokkisi ja pukisi itsensä; eikä langettaa hänelle töitä, jotka ylittävät hänen kykynsä; jos pyydätte heitä tekemään sellaisia asioita, olette velvollisia auttamaan heitä.'
Sharia ottaa huomioon tämän käskyn, monien muiden määräysten lisäksi, määritellessään orjan pitäjien vastuuta ja velvollisuuksia.
On toinen opetus, joka käskee kunnioittamaan orjien ihmisarvoa:
"Älköön kukaan teistä sanoko: 'Tämä mies, tai tämä nainen, on orjani.' Hänen tulisi ennemmin sanoa: 'Tämä on minun mieheni ja tämä on minun naiseni.’
Profeetta sanoi: 'On totta, että Jumala on tehnyt teistä heidän isäntiään, mutta jos Hän olisi niin toivonut, Hän olisi voinut tehdä teistä tasavertaiset orjienne kanssa.'
Orjan vapauttamista on aina pidetty yhtenä kaikkien ansiokkaimmista teoista ja monet Koraanin jakeet suosittelevat tai jopa vaativat sitä, pääosin tapana hyvittää vakavat virheet. Perinteinen lainsäädäntö määrää isännille vapaaehtoisen vapauttamisen metodit ja monet muslimit noudattivat niitä, etenkin kuoleman lähestyessä, jotta he eivät kuolisi ja tulisi Jumalan eteen antamatta täyttä vapautta ihmisille, jotka olivat heidän valtansa alla maallisen vaelluksen aikana.
Lisäksi orjilla oli mahdollisuus vapauttaa itsensä oma-aloitteisesti, eikä heidän tarvinnut odottaa passiivisesti, että isännät sattuisivat heidät vapauttamaan: menetelmä nimeltä mukataba salli heidän ostaa vapautensa summilla, jotka he säästivät työstään ja joita valtio usein kasvatti - ja tällöin orjan omistaja ei voinut kieltäytyä vapauttamasta orjaa.
Toisin kuin roomalaisen lain alla, orjilta ei ollut riistetty lain mukaisia oikeuksiaan ja heillä oli oikeus vedota tuomariin aina kun isäntä kohteli heitä laittomasti.
Lisäksi esiintyi armeijaorjuutta, jolla prinssit usein työllistivät muita, erityisesti henkilökohtaisia vartijoita. Jotkut näistä orjista perustivat suuria ja maineikkaita dynastioita kuten Egyptin tulunidit ja mamelukit. Kiitos tiukalle perinteiselle kontrollille, joka on aina säädellyt käytäntöä, olisi ollut vaikeaa kieltää sosiaalisia olosuhteita, jotka olivat huomattavan humaaneja muslimisivilisaation suurina aikakausina, ja nämä ovat yhdenmukaiset islamin 'tasa-arvoisen' hengen kanssa, jossa hadith opettaa, että 'mustin abessinialainen' ovat parempi kuin ylhäsimmät quraishit, jos hänellä on enemmän uskoa.”
Ali A. Mazrui kertoo teoksessaan 'Islamo-Fascism,' Western Hegemony and Cross-Cultural Violence:
“Kun islam on ollut verrattain kielteinen rasismia ja kansanmurhia kohtaan, se on ollut ristiriitaisempi suhteessaan orjuuteen. Muslimit ovat sekä omistaneet että kaupanneet orjia läpi vuosisatojen. Mutta orjuus muslimien keskuudessa oli lähes rotuneutraalia. Orjat saattoivat olla mustia, ruskeita tai jotain muuta. Samoin isännät. Toisin oli transatlanttisessa orjasysteemissä, joka oli rodullisesti polarisoitunut: valkoiset isännät - mustat orjat.
Toisekseen, orjuus muslimihistoriassa mahdollisti korkealle nousemisen sosiaalisessa liikkuvuudessa. Sekä muslimi-Egypti että muslimi-Intia tuottivat orjadynastioita."
Sayyid Sa'eed Akhtar Rizvi toteaa kirjansa Slavery From Islamic and Christian Perspectives esipuheessa:
“Kaikista uskonnoista ainoastaan islam hyökkäsi tämän pahan perustuksia vastaan.”
Kirjassaan Servants of Allah: African Muslims Enslaved in the Americas Sylviane A. Diouf sanoo, että islam oli ensimmäisenä paljastettu afrikkalaisten orjien seuraama uskonto ja kuvailee heidän kamppailujaan pitää kiinni islamin harjoittamisesta.